Artikkelit

Työelämän ”rakenteellinen naisviha” – Selitysmalli joka ei johda mihinkään. Mitkä ovat todelliset muutoksen avaimet.

Viha-diskurssi ei paranna yhteistyötä eikä yhteistä onnistumista millään tavalla.

Tämä aika on täynnä erilaisia ”vihoja”ja sanotaan, että mm. naisviha olisi viheliäinen rakenteellinen ilmiö työelämässä. Ongelma, joka on juurtunut kulttuuriin ja historiaan, normeihin ja instituutioihin. Koska en tunnista tällaista vihaa, olen jo pitkään miettinyt mistä tällainen viha-retoriikka kumpuaa enkä ymmärrä mitä hyötyä viha-diskurssista on kenellekään, päätin kirjoittaa tämän artikkelin.

En kuitenkaan kiellä ongelmaa: naisia loukataan eikä heille aina avaudu samoja mahdollisuuksia.

Lähden kuitenkin selittämään tilannettamme siitä, että kyllä, ihmiset ovat välillä tyhmiä ja kömpelöitä, myös sinä ja minä. Yleensä olemme kömpelöitä, loukkaamme tai rajoitamme toisia siksi, että me pelkäämme ja häpeämme asioita. Emme niinkään vihasta käsin. Vihaisuus voi toki joskus olla sitä miltä pelko ja häpeä näyttävät ulospäin.

Tutkitaan ”naisvihaa” tästä näkökulmasta.

Ihmiset ovat välillä tyhmiä ja ajattelemattomia. Minäkin olen. Jos annat minulle palautetta tyhmyydestäni viha-tulkinta edellä, se ei paranna meidän yhteistyötämme.

Vihaa hedelmällisempiä selitysmalleja

a) Luisuminen

Olen yhteiskuntatietelijänä samaa mieltä siitä, että naiset on kulttuuris-rakenteellisesti asemoitu usein valitettavan heikkoon asemaan työelämässä. Vihan sijaan, tilanteen juuret ovat ajattelemattomuudessa ja ajattelematta tekemisessä. Tehdään niin kuin on totuttu siellä luolan suulla aikaa sitten, kunnes yks kaks tuhansia vuosia myöhemmin havahduttiin siihen, että ”näin on tehty ennenkin” -toimintatapa loi vahingossa miehiä suosivan yhteiskunnan ja sitä pönkittävän rakenteellisen himmelin, joka ei enää palvele tarkoitustaan.

Tämä ei ole vihaa. Tämä on tyhmyyttä ja ajattelemattomuutta. Hyvä uutinen on, että ajattelemattomuus voidaan lopettaa vaikka heti.

Ajatusleikki auttaa ymmärtämään, miten asiat vain luisuvat epäoikeudenmukaisiksi: Oletko ehkä äitinä joskus epähuomiossa ottanut vauvan ja pienten lastenne elämässä niin paljon roolia, että isä on itseasiassa jäänyt perheessänne ulkokehälle? Saako joka perheessä isä ihan oikeasti päättää, mitä lapsille laitetaan päälle tai millä tavalla saa lohduttaa lasta? Saako isä ihan aidosti olla vanhempi omilla vahvuuksillaan ja omalla tavallaan? Tärkein kysymys: Siirrätkö sinä äitinä isän sivuun ja otat isomman roolin siksi, että lähtökohtaisesti vihaat miehiä? En uskonutkaan. Mutta voit lopettaa tämän ajattelemattomuuden vaikka heti.

 

b) Pyrkimys tehdä vaikutus

Väitän, että yksittäiset vihamieliseltä tuntuvat kohtaamiset selittyvät yllättävän usein miehen ja naisen alitajuisesta tarpeesta tehdä toisiinsa vaikutus. Olimmepa jo valmiiksi parisuhteessa tai emme. Tämä luo joskus kohtaamisiin myös työelämässä omanlaisensa ylimääräisen onnistumisen paineen, joka saattaa joskus näkyä ulospäin kömpelyytenä tai jopa vihamielisyytenä, puolin ja toisin. Erityisesti, jos yritämme kieltää tämän ilmiön olemassaolon itsessämme. Miten monta kertaa minuun onkaan yritetty tehdä vaikutus pienellä kuittailulla tai roustaamalla. Ei yhtään kivaa, mutta ei myöskään vihaa minua kohtaan. Epävarmuutta ja kömpelyyttä. Se, että väittäisin sen olevan vihaa, ei ratkaise mitään, eikä korjaa tilannetta.

 

c) Sosiaalisissa tilanteissa on kiva olla turvassa

Valta jaetaan lounaspöydissä, kahvihuoneissa ja saunan lauteilla. Vallan jakautumiseksi sukupuolille tasavertaisesti olisi tärkeää, että viihtyisimme aidosti samoissa pöydissä ja samoilla lauteilla. Tämä vaatii yleensä sitä, että osataan puhua riittävästi ”samaa kieltä” ja arvostaa erilaisuutta.

Hakeudutko sinä illan istujaisissa mieluiten siihen porukkaan, jossa juttu luistaa luonnostaan ja puhutaan ”samaa kieltä”?

Henkilökohtaisesti minulla on ollut elämässäni paljonkin vaikeuksia kokea oloni kotoisaksi naisena naisten pöydissä. Pääsi nimittäin käymään niin, että lapsuudessani opin ensimmäiseksi poikien käyttäytymisnormit, ja poikamainen olemisen tapa herätti pitkään oudoksuntaa ja itsessäni ulkopuolisuuden tunnetta naisporukoissa. Kamala tunne, jota luonnostaan välttelee menemällä mieluummin johonkin toiseen pöytään. En vihaa ketään, en vihaa naisia, mutta oli vain emotionaalisesti helpompaa mennä toisaalle, ehkä miesten pöytään, jossa tunnen vuorovaikutuksen pelisäännöt ja saan kokea onnistuvani juttukumppanina.

Onko tässä ilmiössä ehkä jotain, joka selittää sen, että emme riko rajoja riittävästi? Mikä puolestaan auttaisi tällaisiin tilanteisiin ja viihtymään samoilla lauteilla?

 

d) Naisen kamppailevat toistensa kanssa tiedostamatta miksi.

Monelle naiselle, myös minulle on itseasiassa vaikea myöntää, että minua ovat loukanneet ja yrittäneet painaa alas huomattavasti useammin naiset kuin miehet. Tämä ei ole syytös, vaan havainto siitä, että naisviha voi ilmetä useammin nimenomaan naisten välisessä dynamiikassa – kilpailuna, vähättelynä tai tukemisen puutteena.

Naisten välinen naisviha voi johtua osittain siitä, että naiset ovat historian saatossa joutuneet taistelemaan itselleen aseman työelämässä ja yhteiskunnassa, ja taistelu ikään kuin projisoituu myös naisten väliseen kilvoitteluun. Yhä tänä päivänä. Voisimmeko jo luottaa asemaamme ja lopettaa keskinäisen kilvoittelun?

 

Elämän varrella opittua

Minulle miehet ovat olleet mentoreita, tukijoita ja kollegoita ja olen saanut heiltä myös paljon arvostusta. En ole koskaan kokenut, että yksikään mies vihaisi minua, vaikka miehen suusta olisi tullut seksuaalisviritteistä läppää, hän olisi epähuomiossa puhunut päälleni tai epäillyt että pystynkö naisena johonkin. Lähipiirini itseäni vanhemmillakin naisilla on sama kokemus. Kukaan ei koe, että mies olisi koskaan vihannut heitä. Toki tunnustamme, että pönttöjä miehet ovat kyllä välillä olleet: Yrittäneet tehdä vaikutuksen todella kömpelösti tai ymmärtämättään siirtäneet syrjään jostakin. Mutta hyvin annetulla palautteella ja keskustelemalla asia on yleensä korjaantunut. Joskus olen joutunut vaatimaan mieheltä myös enemmän kunnioitusta – ja kun olen tehnyt niin, hän on yleensä ymmärtänyt loukanneensa ja korjannut käytöstään.

Miehen kyky ottaa naiselta tämän kaltainen korjaava palaute on kokemukseni mukaan erinomainen. Näin jokainen vuorovaikutustilanne voi olla todellisuutta korjaavaa, kun siihen on tilaa ja tahtoa.

 

Avaimet sukupuolten väliseen yhteistyöhön

1. Kuunteleminen ilman oletuksia. Ajattele, että on hyvin mahdollista, että tämä käsillä oleva kohtaaminen menee hyvin ja tämä toista sukupuolta oleva ihminen tukee sinua, vaikka sinulla olisi aiemmin huonoja kokemuksia.

2. Toisen erilaisesta olemisen tavasta kiinnostuminen ja oppiminen. Joskus toisenlaisen ihmisen vuorovaikutustyyli tulkitaan hätäisesti huonoksi tai vaikkapa aggressiiviseksi. Tutkimusten mukaan esimerkiksi tummaihoisten tai naisten suuttumuksen ilmaisuihin ei osata suhtautua yhtä neutraalisti kuin valkoisen miehen. Hätäisen tulkinnan sijaan olisi hyödyllisempää kiinnostua toisen ilmaisen tavasta ja aidosti kuunnella, mistä on kysymys.

3. Omien uskomusten ja merkityksen annon kyseenalaistaminen. Aivomme tekevät tulkintoja tilanteista ja antavat niille merkityksiä salamannopeasti. Läheskään aina nämä tulkinnat eivät mene oikein. Pyri uskomaan toisen hyvään intentioon, vaikka ulostulo olisi kömpelö.

4. Roolien purkaminen. Kun miehet voivat olla vaikkapa hoivaavia ja naiset viileän assertiivisia ilman leimoja, yhteistyö ei ole sukupuolten välistä – vaan ihmisten välistä. Tähän suuntaan olemme myös menneet tilastojen valossa. Esimerkiksi erilaiset ammatit ja työt ovat yhä vähemmän sukupuolisidonnaisia.

5. Kokemusten validointi. Jokaisen kokemus on validi. Jos toinen on tullut loukatuksi sitä ei tule kieltää. Ihmisillä on taipumusta loukata toisiaan.

6. Palautteen antaminen, anteeksi pyytäminen ja anteeksi antaminen ovat tämän päivän tärkeimpiä työelämätaitoja. Jokaisen työ on nyt ja tulevaisuudessa entistä enemmän jotain sellaista, jossa pitää olla paljon vuorovaikutuksessa toisten ihmisten kanssa. On myös tajuttu, että tämä johtaa siihen, että meidän on jatkossa siedettävä myös paljon enemmän toistemme tunteita ja annettava niille tilaa. Harjoitellaan erimielisyyksien ja konfliktien purkamista itsenäisesti jo nyt.

On lukemattomia tapoja saada aikaa myönteinen tasavertainen kohtaaminen, kun on halua ymmärtää toista.

***

(Disclamer: Kirjoittaja ymmärrän, että tämä teksti ei ota huomioon kaikkia sukupuolia ja sukupuolikokemuksia. Kirjoitus käsittelee tarkoituksella perusbinääristä asetelmaa, eikä kata koko upeaa monimuotoisuuttamme.)

author-sign

Saattaisit myös pitää näistä

Ota yhteyttä

Figureout tarjoaa johdon, esihenkilöiden ja tiimien valmennusta vahvaan käyttäytymistieteiden ja liiketalouden osaamiseen pohjautuen. Figureoutin vahvuus on laaja-alainen ymmärrys ihmisen ja tiimien johtamisesta, tiimien toiminnasta sekä niiden kehittämisestä.